Klo 10:57
Olen valmis työpäivään. Tai ainakin fyysisesti paikalla. Ovi auki, valot päälle ja kahvi käteen. Olen valmis kohtaamaan asiakkaat, tilaukset, tökkivän kassajärjestelmän, sähköpostit, somepäivitykset ja ne 47 asiaa, jotka piti hoitaa jo eilen.
Työpäivän ensimmäinen tavoite: älä kaada kahvia karkkien päälle.
Työpäivän toinen tavoite: muista, miksi tulit juuri tähän hyllylle.
Työpäivän kolmas tavoite: hyväksy, että ensimmäinen tavoite saattaa olla jo liian kunnianhimoinen.
Klo 11:15
Asiakas kysyy kilohintaa. ”Paljonko irtokarkit maksavat?”. Kysymys, johon vastaan päivittäin. 9,90€/kg.
Sanon sen niin usein, että alan epäillä, pitäisikö minun tatuoida se otsaani. Säästyisi aikaa ja äänihuulia? 🤔
Toisaalta se saattaisi vaikeuttaa työpaikan joulukuvia.
Klo 12:03
Tilauksia.Tilauksia kaikkialla. Tilauksia tehdessäni olen kuin suuryrityksen toimitusjohtaja.
Paitsi että päätän, tilataanko 20 kiloa Bubs-karkkeja vai 50 kiloa, ja samalla mietin mahtuuko kaikki varastoon ilman, että joudun rakentamaan karkkitorniin neljättä kerrosta.
”Tätäkin pitäisi tilata.”
”Tätä ei ehkä tarvitse.”
”Miksi meillä on 6 laatikkoa tätä?”
”Ai niin. Minä tilasin ne.”
Täällä työskentely on ennen kaikkea itsensä yllättämistä.
Klo 12:36
Karkkia lattialla. Arvokkuutta ei enää. Yksi karkki putoaa lattialle. Sitten toinen. Sitten jo huomaankin olevani polvillani lattialla, takapuoli kohti ovea, poimimassa niitä sellaisella vauhdilla, että olympialaiset voisivat kiinnostua. Asiakas astuu sisään.
Minä: ”Moimoi, tervetuloa!”.
Samalla käsi on puoliksi hyllyn alla ja toinen jalka jossain, missä sen ei pitäisi olla. Kasvoni muistuttavat väritykseltään keitettyä rapua.
Karkkikaupassa työskentely kehittää monipuolisesti liikkuvuutta, tasapainoa ja kykyä teeskennellä, ettei juuri kaatunut tai tippunut tikkailta.
Klo 13:48
Someideoita ja eksistentiaalinen kriisi. Pitäisi tehdä joku hauska julkaisu.
Helppo homma!
Kymmenen minuuttia myöhemmin olen tuijottanut työpaikan puhelimen näyttöä ja kirjoittanut:
”Syksy saapuu ja karkit maistuvat!” Poistan.
”Syksyn parhaat herkut löytyvät meiltä!” Poistan.
”Meillä on karkkia!” Pysähdyn. Tämähän on itse asiassa täysin totta.
Markkinointitiimi: 1. Luovuus: 0.
Klo 15:37
Erikoisruokavaliohylly ja sen tuotteet. Me etsimme jatkuvasti tuotteita uuteen erikoisruokavaliohyllyymme. Tämä on hieno asia. Asiakkaat löytävät lisää vaihtoehtoja, ja me työntekijät saamme opetella, mikä tuote sisältää mitäkin.
Ei enää kylmän hien virtaamista pitkin selkärankaa asiakkaan yhtäkkiä kysyessä gluteenista tuotteesta, jota et muista koskaan nähneesikään. Ei enää sormien ristimistä ja rukoilua, ettei ainesosat lukisi pakkauksessa muinaisella heprealla.
Karkkikaupassa oppii nopeasti, että ainesosaluetteloiden lukeminen on taito, jota ei arvosteta tarpeeksi.
Klo 16:59
Päivän viimeinen asiakas astuu kauppaan. Kiertelee, kaartelee. Ei kiireen häivähdystäkään. Okei, no nyt. Viisi minuuttia yli sulkemisajan. Päädyttiin näköjään irtokarkkeihin. ”Haittaako jos kestää? Haluan katsoa mitä kaikkea täältä löytyy.”
Ei tietenkään haittaa. Pitäähän se nyt saada valittua juuri niitä karkkeja mitä mieli tekeekin.
Sitten asiakas kysyy: ”Mitkä näistä on hyviä?”
Katson hyllyä. Katson asiakasta. Katson jälleen hyllyä.
Olen karkkikaupan työntekijä, en oraakkeli. Mutta vastaan silti parhaani mukaan ja asiakas poistuu iloisesti nameja maistellen.
Klo 17:18
Sulkeminen. Kassa täsmää. Lattiat on siivottu. Tilaukset on tehty. Somejulkaisu ajastettu. Ainakin toivottavasti. Katson ympärilleni ja ajattelen:
”Kyllä tästä taas selvittiin.”
Sitten huomaan sen. Yhden tuotteen väärässä paikassa. Korjaan sen. Ja huomaan kolme lisää.
Karkkikaupassa ei ole koskaan oikeasti valmis. On vain hetkiä, jolloin karkit eivät juuri sillä sekunnilla vaadi huomiota.
Karkkikaupan arki ei ole pelkkää karkkien myymistä. Se on vähän asiakaspalvelua, vähän logistiikkaa, vähän markkinointia, vähän siivousta ja yllättävän paljon kyykkyjä. Ja vaikka välillä tuntuu siltä, että työpäivän aikana on ehtinyt tehdä kaiken muun paitsi hengittää, on tässä työssä yksi hyvä puoli:
Jos elämä maistuu happamalta, voi aina mennä karkkihyllylle ja ottaa jotain makeaa.
Paitsi jos olet työvuorossa. Silloin pitää ensin täyttää irtokarkkihylly.
Karkki & Herkku/ A
