Niin moni on pohtinut, millaistahan se mahtaa olla – karkkikaupassa työskentely (tai no, todistettavasti ainakin kaks sekä naapurin Seppo). Täällä me voidaan vähän availla työpäiviemme sellaisia osasia, joita me ei välttämättä muuten somessa jaettais.
Ihan pian on jo syyskuu ja ilmassa on jo syksyn tuoksua!
Tiiättekö sen tunteen, kun illat pimenee ja ulkona tuulee niin lujaa, että sateenvarjot kääntyy nurinpäin ja koiratkin lentää korvistaan? Moni kaivautuu samantien masentuneena villasukkien kanssa sohvannurkkaan, mut meille täällä Karkki & Herkussa se tarkoittaa vaan yhtä juttua: virallinen herkkujen mättökausi on vihdoin täällä! Kesän pehmisjonot on vaihtuneet sisätiloissa kiiluviin, lievästi sekopäisiin silmiin (voi kyllä olla että ne oli ihan mun omat silmät jotka peilin kautta tapitti), kun ihmiset etsii epätoivoisesti lohtuherkkuja syysmyrskyjä vastaan.
Syksyyn laskeutuminen vaatii nimittäin kunnon selviytymisvarusteet! Meillä kaupalla se tarkoittaa sitä, että ne kirpeät irtokarkit, jotka saa naaman mutrulle tehokkaammin kuin sähkölasku, saa kaverikseen ihan älyttömän vuoren muitakin pehmeitä irtomakeisia ja täyteläistä suklaata. Ne suorastaan huutaa tuolta hyllystä päästä piristämään niitä synkkiä iltoja.
Ja vaikka meillä onkin yleensä ottaen hommat aika hyvin hanskassa täällä namut hyvässä järjestyksessä, niin voitte kuvitella, ettei tää syksyn aloitus kulissien takana oo mennyt ihan strömsöläisittäin. Kun meillä on täällä liian paljon namuja käsissämme, arki muuttuu melkoiseksi hazardisirkukseksi.
Viime viikollakin allekirjoittanut itse päätti sit sitoa sankariviitan selkään ja järjestää irtokarkkihyllyt uuteen uskoon. Ihan vaan siis jottei hyllyistä tippuis kenenkään niskaan kymmeniä ja kymmeniä kiloja karkkia. Ihan kivasti funtsittu, eikös.
Mä siinä sitten olin nostamassa sellaista jättimäistä sylillistä vielä myyntiä odottavaa irtokarkkiläjää ja mun siinä pinon päällimmäisenä keikkui vaaleanpunaisia ja valkoisia vaahtokarkkeja. Vähän töpelö kun on ja nopeasti työskentelee…Arvaatteko jo miten kävi?
Juuri kun mä olin astumassa tikkaille: mun kenkäni lipes, multa pääsi legendaarinen taisteluhuuto, ja koko hoito lensi kaaressa ilmaan. Siis meidän takatilassa satoi kirjaimellisesti karkkia! Ja mä itsehän istuin siinä sitten takapuoli kipeänä lattialla kuorrutettuna niillä vaahtokarkeilla ja näytin lähinnä pahasti eksyneeltä joulupukilta. Löydetään varmaan vielä ensi vuosisadallakin niitä vaahtiksia jostain hyllyjen takaisista salaisista piiloista (näissä ei päde se kuuluisa viiden sekunnin sääntö, ei hätää).
Mut hei, kaikesta huolimatta me otetaan tämäkin syksy vastaan ihan liekeissä. Jos kaipaat piristystä sateiseen päivään tai haluat tulla katsomaan, kuka meistä on tällä kertaa sotkeutunut omiin jalkoihinsa tai jäänyt jumiin näyteikkunaan, niin tuu ihmeessä pyörähtämään ostoksilla! Hyllyt on täynnä, herkuissa löytyy ja mä koitan luvata jättää kiipeilyn ylemmille hyllyille vähän stabiilimmille työkavereille.
Ja jollei tätä meidän organisoitua kaaosta uskalla paikan päälle tulla seuraamaan, niin meidän herkkuja saa myös osoitteesta: https://karkkijaherkku.pro/
Ensi kertaan!
Karkki ja Herkku/A