Karkkikaupasta ajatellaan usein, että päivät kuluvat vain karkkia syödessä ja asiakkaille hymyillessä. Tämähän on tietenkin täysin väärä käsitys (ainakin jos pomo kysyy).
Todellisuudessa aika iso osa työajasta kuluu siihen, että joku seisoo pöydän ääressä teippaamassa, punnitsemassa, laskemassa ja pohtimassa elämän suuria kysymyksiä, kuten: ”Laitoinko tähän pussiin nyt varmasti oikean määrän vai menikö joka toinen vahingossa (siis juujuu, täysin vahingossa!) omaan suuhun?”
Tänään saattoi käydä juurikin näin, kun aina niin tehokkaat, muttei välttämättä kaikkein tarkimmat työntekijämme pakkasivat Kolafabrikenin toffeita pusseihin. Kyseisiä toffeita pakattiin aika urakalla, ja siinä samassa työntekijät pääsivät tutkimaan tärkeää ammattitietoa: kuinka monta toffeeta ihminen pystyy pakkaamaan ennen kuin alkaa vaan ahmia niitä?
Emme tietenkään voi kertoa vastausta, ammattisalaisuuksia nääs. Sanotaan vain, että laskennassa tapahtui jossain vaiheessa pieniä epäselvyyksiä.
Seuraavaksi työntekijöillemme saapuikin tavallista tärkeämpi tehtävä: paikalliselle nuorten urheiluseuralle valmisteltava palkinto.
Tässä kohtaa työntekijöiden pakkaajaidentiteetit ja luovuus nostetaan aivan uudelle tasolle!
Pitää olla tietyssä ajassa valmis
Pitää olla kauniisti pakattu
Pitää olla ajatuksella kasattu
Pitää näyttää siltä, että tämä on täysin hallinnassa
Ja ennen kaikkea pitää yrittää olla teippaamatta omia sormia pakettiin
Tämä saattaa osoittautua haastavammaksi kuin alkusilmäyksellä työntekijämme kuvittelevatkaan…
Karkkia vai sipsiä – kas siinä pulma!
Ja meillähän toimii tässä samassa rakennuksessa myös verkkokauppa (tiesitkö tätä?), joka tarjoaa erilaisia elintarvikearomeja ihmisille. Teet niistä sitten tuoksuvaa saippuaa, flunssarohtoja omaan suuhun sopivaksi tai kotitekoista jäätelöä, sieltä löytyy.
Ja koska sinne varastoon saapui myös uusia elintarvikearomeja, piti nekin laittaa asianmukaisesti paikoilleen ja pakata tilaajilleen.
Elintarvikearomit onkin muuten siitä hauskoja, että niitä tarpeeksi haistellessa, et oikeastaan enää erota banaania mustaherukasta! (Tätähän me emme suinkaan tee. Ja jos teemmekin, se on pelkästään tuotekartoituksen tekemistä). Ja koska ne ovat mukavasti käteen sopivissa purkeissa, sileällä pinnalla varustettuna… Seuraavaksi kuultu ei oikeastaan yllättänyt ketään.
Työntekijä: ”Täs lukee mansikka. Meniks tää tonne ylähyllylle.”
Toinen työntekijä viisi minuuttia myöhemmin: ”Miks koko varasto tuoksuu mansikkafarmilta?”
Hmmm. Voiskohan syy löytyä lattialle rikkoutuneesta aromipurkista, jota hetki sitten käänneltiin ja väänneltiin ympäriämpäri ihmetellessä. Mutta hommat tuli kuitenkin hoidettua ja nyt meillä tuoksuu mansikoilta ja karkeilta täällä!
Ja työntekijä? Edelleen palkkalistoilla ja on ehkä parhaimmalta tuoksuva tyyppi täällä nyt. Kerrankin.
Meitähän voi myös seurata ja ihmetellä somessa, ammattitaitoa pukkaa sielläkin!
