Viime viikolla astuin karkkikauppaan ja aloin heti vuoroni alettua tarkastamaan tuotteiden päiväyksiä. Päiväyksien tarkistaminen on karkkikaupassa oma taiteenlajinsa. Siinä sitä kyykittiin irtokarkkilaatikoiden alla ja tihrustettiin tikkaritelineiden takana niin, että niskat olivat jumissa vielä lauantainakin.
Huokaisin helpotuksesta, kun sain kaikki katottua. Löysin kaksi kuukautta sitten vanhentuneen mysteeripatukan ja pyyhin hyllyiltä pölyt sellaisella raivolla, että tehokkuusmittarit varmaan paukkuivat pääkonttorilla asti.
”Täällä on nyt kaikki kunnossa”, mietin itsekseni ja lähdin viikonlopun viettoon.
Söin lauantaina kotona aamupalaa hyvällä omallatunnolla, tiesin tismalleen, että jokainen nallekarkki oli elämänsä kunnossa.
Ja sitten se iski… se kuuluisa salama kirkkaalta taivaalta…
Tällä viikolla astuin takaisin myymälään, katsoin tyytyväisenä puhtaana kiiltäviä karkkihyllyjä, ja sekunnissa kylmä hiki nousi otsalleni.
Unohdin katsoa juomakaapit.
Kyllä!!! Kaiken sen hyllyjen välissä konttaamisen ja parasta ennen -leimojen kyttäämisen jälkeen kävelin kylmäosaston ohi katsomatta sinne päinkään.
Ja kuten kuvasta näkyy ne ei ole mitkään pienet edes…
Siellä ne eksoottiset tuontilimsa- ja energiajuomat nyt nököttävät. Osa on varmasti täydellisessä iskussa, mutta takarivissä saattaa hyvinkin lymyillä melonilimu, joka on nähnyt vähintään kaksi eri vuosikymmentä. Eli eikun äkkiä uudestaan konttaamaan alimpienkin hyllyjen väliin, ettei pomo luule et oon vaan laiskotellu työpäivän.
Mutta nou hätä, ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun ne oli tsekattu ja laitettu alehyllyyn mitkä pitääkin ja loput on punaisella listalla myöhempään ajankohtaan varten… No näitä sattuu, kelle vaan. Ihminen on erehtyväinen, mutta ei se maailman loppu ole eli kaikki hyvin. Ehkä ensi kerralla menee ekalla putkeen tääkin homma…. tai sit ei! 😀
Karkki ja Herkku/ M