Tiedättekö mikä on oikeasti pelottavaa?
Ei kummitukset. Ei vampyyrit. Ei edes se, kun talvi lähestyy ja sähkölasku kilahtaa sähköpostiin (Okei, no itseasiassa tuo viimeinen pelottaa mulla kyllä pyllykarvatkin valkoiseksi).
Mutta oikeasti pelottavaa on myös se hetki kun tajuat vasta aamulla kotona, ettet muistanut kertoa seuraavalle vuorolle koristelleesi edellisiltana kaupan Halloween-teeman mukaisesti.
Tiedättekö miten suosituksi siinä tulee työyhteisössä? Kun pahaa-aavistamaton kollega aamulla kävelee pimeässä kaupassa laittamaan valoja päälle ja vastassa nököttää tämä?
”Hups, mun paha” – ei ihan tepsinyt aiheuttamiini rytmihäiriöihin niin kuin toivoin 😬 Mutta hei, ainakin joku mätsää nyt kaupassa vallitsevaan teemaan.
Meillä on täällä siis myös todella vapaata työasujen suhteen. Kunhan ei posket vilku ja paidassa on enemmän kangasta kuin reikiä, all good. Ja jos joku haluaa pukeutua teemojen mukaisesti, sen parempi. Sekin tuo lisää tunnelmaan kaupalle. Tänä vuonna harkitsin itse pukeutuvani noidaksi. Lopulta tulin siihen tulokseen, että tavalliset vaatteet, kaksi pärinäjuomaa ja lievä taipumus höpöttää karkkipusseille ajavat saman asian. Luutaakaan ei tarvitse hankkia, koska irtokarkkeja täytellessä tarvitsee muutenkin liikkua sen verran vakaasti, että lentävä kulkuväline voisi olla vähän liioittelua. Irtokarkkilaatikoiden kanssa lentäminen kuulostaa kuitenkin ehkä enemmän työturvallisuusriskiltä kuin taikuudelta. Minä kuitenkin yritän pitää kaupan järjestyksessä, karkit täydennettyinä ja oman pääni mukana menossa. Välillä onnistun kaikessa kolmessa. Välillä löydän itseni etsimästä tavaraa, joka on ollut koko ajan kädessäni. Se on erityisen vaikuttavaa silloin, kun etsin juuri sitä tavaraa, joka on kädessäni.
Halloweenin taikaa, sanoisin. Tai sitten niiden kahden energiajuoman.
Ja sitten on tietenkin meidän oma höpönassusemme, Kalevi 
Kaveri on palannut töihin vuoden mittaiselta lomaltaan, ja nyt hän on valmis ottamaan Halloweenin vastaan täydellä luurankoenergialla. Tai no, täydellä ja täydellä. Kalevin kohdalla työterveyshuollon lausunto olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa. ”Luusto on herkkä, mutta työmotivaatio kohdallaan. Kevennetään työskentelyä niin, etteivät luut rasitu”. Olen kyllä miettinyt, pitäisikö hänelle antaa enemmän vastuuta. Toisaalta, jos hän tiputtaisi karkkeja lattialle, en tiedä, pitäisikö minun kerätä karkit vai työntekijä kasaan. Ehkä siis pidämme hänet toistaiseksi asiakaspalvelun edustustehtävissä. Ainakaan silloin hän ei vie tilaa meidän valmiiksi vähän pienenlaisesta taukotilastamme.
Joka on siis oikeastikin aika pienehkö. Kyllä sopu sijaa antaa, mutta nerokkaimmat meistä ovat keksineet pitää taukonsa muualla.
Vielä ei ole kukaan tullut herättelemään ja häiriköimään nokosia. Ei edes pomo. Saa lainata ideaa. Tosin, jos keskellä kesää vaikka pikaruokaravintolan vuoropäällikkö päättää pötkötellä taukonsa liesituulettimien päällä, saattaa se ehkä herättää jo pomonkin huomion. Suosittelen siis omaa harkintaa idean käytössä.
Onneksi meillä täällä karkkikaupassa ei tarvitse olla täydellinen, eikä varsinkaan Halloweenin aikoihin. Riittää, että mukana on ripaus huumoria, vähän luovuutta ja riittävästi asiakkaita ympärillä muistuttamassa siitä, miksi tätä tehdään. Ja kun päivä alkaa tuntua liian kiireiseltä, voi aina tuijottaa hetken karkkihyllyä ja kutsua sitä työpaikan mindfulnessiksi.
Hurrrrrrrrrjan pelottavaa Halloweenia! /A